Alussa oli Särön toimittajia Piggvar-pubissa Krokelbyssä, puheenaiheena tulevaksi aiottu teemanumero. Povitaskussani värähteli kone. Läsnäolon hetki rikkoontui. Ehkäpä väärin ajoitettu muistutus tekemättömistä asioista herätti puolipirullisen alter egoni. En enää ollutkaan joviaalilla kompromissituulella.
 Ilma sakeni ja sähköistyi koneskeptisistä aatoksista, joita virittelin omalla puolellani pöytää. Humanistifilosofeja vapaasti tulkiten yllytin itseni vaahtoamaan aidon ihmisyyden sanomaa.
 – Ihminen elää elämäänsä "täytenä" yhteiskunnan mekanisoitujen vaateiden tuolla puolen. Koneiden maailman tuolla puolen.
 Pöydän tuolla puolen oltiin tyrmistyneitä.
 – Koneiden avulla luodaan. Niillä tehdään ja niistä tehdään. Taidetta. Tiedettä. Konemusiikkia. Kaunista jälkeä.
 – Diginatiiveja sumutetaan. Ilman koneita elämä olisi aidompaa, vähemmän hektistä ja vähemmän ahdistavaa. Ihminen elää täysillä niinä harvinaisina hetkinä, kun on aikaa uppoutua. Kun intohimo sulkee maailman ympäriltä. Tai osana joukkohurmaa. Kun tämä paikka tai tuo hetki tuo tahtomatta mieleen kuoleman. Koneet ovat ihmisen eletyssä maailmassa maksimissaan sivuseikka.
 Varjojen pidetessä ja uhokkaita mietelmiäni aikansa sulateltuaan eräs ja toinenkin säröläinen alkoi puolustautua. Provosoinnin vauhtiin päästyäni en ollut aikeissa luovuttaa. Pöydän alla kehittelin keitosta, jossa yhdistyivät Freudin, Marxin, Engelsin ja kuningas Luddin tuolloin loistokkailta tuntuneet ideat.
 – Suomalaisten suurin ongelma ei ole Nokian tai Rovion sukellus, vaan runouden puute työstä ja elämästä.
 – On kehitetty erilaisia viihdyttäviä, laiskottelun mahdollistavia, piinasta päästäviä ja ihmisiä yhdistäviä laitteita. Jo muinaisessa Oulussa linja-autoa kutsuttiin onnikaksi.
 – Koneet synnyttävät työttömien armeijat.
 – Liukuhihnat raivaavat aikaa älylliselle pohdiskelulle. Luovat ideat sinkoilevat ja sikiävät bittiavaruudessa.
 – Sosiaalinen media on mekanisoitu juorukalenteri, virtuaalinen alusta itsen ja toisten tarkkailulle. Valtakunta, jota tyrannisoivat eniten toistellut asiat ja pienten erojen narsismi. Googlen ylimaallisella laskentakapasiteetilla varustettu autopilotti ajaa mummon kissan nuuskaksi, ihminen ratissa ei. Olemme turmion tiellä, kun "koodi" tekee jarrutukset, ohitukset ja muut valinnat puolestamme.
 – Koneet ovat vieneet ihmisiltä rutiinityön. Taide on entistäkin tärkeämpää, sen äärellä voi edelleen meditoida ja puhdistua.
 – Hullu taistelee tuulimyllyjä vastaan. Koneeton ihminen on onneton erakko.

Ilta päättyi ratkaisemattomaan.

Seuraavana päivänä, idealismikohtauksesta toivuttuani katsoin videolta Rauta-ajan. Oli pakko nöyrtyä ja myöntää, että insinöörimieli on ihmisen erottamaton toinen puolisko. Ihminen laskelmoi, ennakoi ja jos osaa, keksii koneen hätään kuin hätään. Liukuhihnat ja käännöskoneet eivät vain orjuuta, vaan tekevät ihmisiä autuaiksi. Kaikenlainen teknofiilistely ja koneromantiikka ovat ehkä sittenkin ansiosta ihmisten suosiossa, koneita vihaava ludditismi kenties lopullisesti pois muodista.
 Niinpä uusimman Särön tavoitteeksi otettiin selvittää ihmisen ja koneen suhteen mysteerit ja vielä avaamattomat solmut.
 Seuraavilta sivuilta selviää, milloin moottoripyöräilystä tuli muotia, mikä oli Marcel Proustin puhelinnumero ja millaisten haasteiden parissa painiskelevat runoilevaa robottia kehittävät tekoälytutkijat. Tarjolla numerossa on myös science fictionia, novelleja, runoja, kirja-arvosteluja, taiteilijaesittelyjä sekä Thomas Pynchonin "Onko ok olla luddiitti?" -esseen suomennos.
 Ja koska kone ja ihminen ovat erottamattomia, mukana on myös yllättäviä syväluotauksia ihmisyyden olemukseen.