Lavarunous on suoraa puhetta todellisuudesta toiseen

Open mic -tapahtumien taso on vuosien saatossa kohentunut ja ilmaisun häpeä hälventynyt, kirjoittaa Särön päätoimittaja, kulttuurituottaja Mark Mallon muistellen omia ennakkoluulojaan ja Mallons-kulttuuriklubin poliisiratsiaa 15 vuotta sitten. Särön nykyisten runotapahtumien väkevä tunnelataus kertoo läsnäolon – ja kulttuurin taloudellisen tuen – välttämättömyydestä.
(Kuvat: Päivi Marin.)

Naisviha-termi voi johtaa harhaan

Ei ole yhdentekevää, mitä sanoja naisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja epätasa-arvoa levittävistä asenteista käytetään. Viime vuosina yleistynyt sana naisviha kaipaisi vaihtoehtoja monesta syystä – seksismissä kun ei useinkaan ole kyse vihaamisesta, kirjoittaa toimittaja Kyösti Niemelä.

Sinä et päätä, miltä näytät

Valveutuneen identiteettipolitiikan puolestapuhujat vaativat etnisille, seksuaalisille ja sukupuolisille vähemmistöille positiivista näkyvyyttä. Ajankohtaisessa näyttelyssä kuvataiteilijat kyseenalaistavat valtakulttuurin edustajien tapaa katsoa vähemmistöjä. Kriitikko, esseisti Herman Raivion mukaan toisen katsomistapaa ei voi koskaan hallita, vaan tulkintojen avaruus on etenkin taiteessa ääretön.

Hengittäminen ilman ilmaa

Miten tavalliset kansalaiset voivat jatkaa tyydyttävää elämää Venäjällä, kun vallanpitäjiä on jo sukupolvien ajan ollut turha yrittää horjuttaa, ulkomailta satelee moraalisia neuvoja, uraa on mahdotonta luoda ja kaikki ilo on sodan vuoksi paheksuttavaa? Oppositiopoliitikko, toimittaja Leonid Gozmanin kirje Venäjän sisäisille emigranteille on julkaistu alun perin Novaja Gazeta Europe -oppositiolehdessä.

Kulttuurisota velhokoulussa

Fantasiakirjailija J. K. Rowlingin kannanotot transihmisten oikeuksista käynnistivät keskustelun, joka on käynyt kuumana ja mustavalkoisena jo muutaman vuoden ajan. Uusia moraalisia jakolinjoja muodostuu yhä. Herman Raivion mukaan jyrkkä polarisaatio ei kuitenkaan ole yksiselitteisen huono asia.

Utelias kirjoittaa paremmin

Nuoren Voiman päätoimittaja Taija Roiha jatkaa keskustelua kirjoitustaidon heikkenemisestä todeten, että editori ei voi ajatella kirjoittajan puolesta. Roihan mukaan omaan tekstiin ei tulisi suhtautua suorituksena – pidemmälle pääsee omiin sanavalintoihin ja tyyliin kohdistuvalla uteliaisuudella.

Miksi emme osaa enää kirjoittaa?

Journalistisen ja akateemisen kirjoittamisen taso on viime vuosina heikentynyt havaittavasti paitsi opiskelijoilla myös ammatikseen kirjoittavilla ihmisillä. Kirjallisuudentutkija, kirjailija Katariina Kärkelä esittää, että osasyinä ovat jäsentymätön ajattelu sekä kiinnostuksen ja arvostuksen puute kieltä kohtaan.