Särö 3-4/2006 - ilmestynyt tammikuussa 2007

Myynnissä  10 €  kpl

Tammikuussa ilmestyneen Särön teemana on "Kauhua ja käännösrunoutta".

Lähes 150-sivuisessa jättinumerossa esillä mm. uutta venäläistä runoutta, Edgar Allan Poe (jonka kattava novellikokoelma ilmestyi keväällä 2007 Jaana Kaparin suomentama) sekä Stéphane Mallarmén Nopanheitto-runo (Kristian Blombergin suomentamana). Keskustelu pienkustantamisen iloista ja suruista jatkuu: kannanottoja mm. Tero Liukkoselta ja Seppo Lahtiselta. Keskustelu runouden tiimoilta jatkuu: kommentoijina Risto Ahti, Kristian Blomberg ja Jyrki Pellinen. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Peter von Bagh, Rita Dahl ja Peter Sairanen. Esittelyssä myös Uuden Itämaan nousevia taiteentekijöitä. Ja paljon, paljon muuta – myös sarjakuvaa – ja sata sanaa -kilpailun voittajatekstit. Kansikuvataiteilijana Timo Sälekivi.

 

Pääkirjoitus

Mark Mallon

Älytöntä ja raadollista, mutta niin kivaa

Korkeilla tahoilla ollaan oltu huolissaan siitä, että Suomen kirjailijat kirjoittavat liian omakohtaisesti, ja että kyseisen ammattikunnan älyllinen kerma – jos sellaista jostain löytyy – ei muodosta rinkiä, joka kommentoisi yhteiskunnallisia ja muita ”todellisia” ilmiöitä. Subjektiivisuus kuulemma karkottaa älyllisyyden.
Olen kuullut muitakin huolestuneita ääniä, kuten aikoinaan eräältä iltapäivälehden kolumnistilta: hän valitti sitä, että media hehkuttaa kirjailijoita kuin marttyyripyhimyksiä, silloin kun kansakunta hakee viisautta.

Minkä takia ruikuttavia kirjailijoita, siis suomalaisia kirjailijoita ylipäätänsä, pitäisi kunnioittaa yhtään enempää kuin rivipolitikkoja tai yritysjohtajia, jotka oikeasti huolehtivat yhteisistä asioistamme? Tai miksi kirjailijoita pitäisi ottaa vakavammin kuin iltapäivälehtiä?

Aivan toisenlaisia ääniä kuulin kerran Radio Novasta. Naistoimittajan spiikki meni melko tarkalleen näin: ”Kohta kerron teille minkälainen sää siellä ulkona on. Mutta ensin kuulette Laura Pausinia. No, sen verran voin toki jo nyt paljastaa, että aurinkohan se siellä ulkona paistaa!” Ja sitten soi se luvattu Laura Pausini.
Päättelin, että jos Radio Nova olisi valtio, kaikki kansalaiset söisivät joko masennus- tai piristyslääkkeitä ja olisivat koko ajan ihan kivoja toisilleen. Paitsi silloin, kun musta aurinko nousee – ja se nousee väkisinkin, sille ei mahda mitään Novan väkikään – silloin toteutuu teennäisyyden ja tekopirteyden kääntöpuoli, josta iltapäivälehtien toimittajat kirjoittavat kuola valuen: ”Äiti söi Pendolinossa kaksivuotiaan narkomaanilapsensa. Loppuillan junavuorot korvattiin linja-autoilla.”

Näin näppärästi rimmaavat Suomen suosituimmat mediat yhteen. Näiden puserruksessa subjektiivisuuttaan korostava fenno-ugrilainen kirjailija on mitätön idiootti, aivan kuin keskikaljabaarissa omiaan joriseva äijänrääpäle – joka sivumennen sanottuna, ja tämä perustuu tilastollisiin faktoihin – ammentaa tietoutensa maailman menosta todennäköisimmin Iltalehdestä, Ilta-Sanomista, Radio Novasta ja Iskelmäradiosta.
Vielä Novasta (jota väkisin joudun kuuntelemaan esim. bussissa): Edes WTC-iskujen uutisoinnin lomassa toimittajat eivät hillinneet pirtsakkuuttaan. Tulin ajatelleeksi, että ovatkohan nuo toimittajat käyneet samaa koulua kuin vaikkapa ammattisotilaat: vaikka tapat äidit, isät, enot ja mummot lasten silmien edessä, älä anna pistimesikään (äänesikään) värähtää.

Vilpittömästi, kaipaan sitä tunteikasta, sivistynyttä ja älykästä radiomaailmaa, jota edesmennyt YleQ toteutti. Vilpittömästi olen iloinen siitä, että Radio City, joka syntyi idealistisena kulttuurikanavana ja joka omistajavaihdoksen myötä muuttui aivottomaksi rahantekokoneeksi, lakkautettiin viranomaisten päätöksellä. Marginaalisuus ei ole tuottavaa, joten suomalainen sananvapaus – ja sanojen vastaanottamisen vapaus – on kohta vastaavanlaista kuin oikeus valita Plussa- ja Bonuskorttien välillä.
Kaipaan niitä aikoja, kun radiotoimittajat ajattelivat mitä puhuivat, ja kun he valitsivat soitettavat kappaleet oman makunsa ja tuntemustensa mukaan.

Subjektiivisuus ei ole niin paha asia, silloin kun siihen yhdistyy älykkyys ja kunnioitus ihmisyyttä kohtaan. Kun puhuu itsestään, myös kuulija, tai lukija, voi kokea, että hänestä itsestään puhutaan. Omien kokemusten ja mielikuvituksen muuttaminen tunteita ja ajatuksia herättävään muotoon vaatii älykkyyttä.
Ympäristöään aistiva ja punnittu puhe, olkoon se kuinka omakohtaista tahansa, uppoaa syvemmälle muistin kerroksiin ja kantaa kauemmas kuin pelkkään viihdyttämiseen pyrkivä löpinä. Tämä oikeus suotakoon muillekin kuin kirjailijoille.

Sisällys

1	Älytöntä ja raadollista, mutta niin kivaa Pääkirjoitus | Mark Mallon
2	Perhe, 2004 Kuva | Timo Sälekivi
6—7	Muuttolintuja, 2006 Kuva | Timo Sälekivi
8—13	Kun suru muuttui kauhuksi Mark Mallon · Edgar Allan Poe vei suomentajansa hauraaseen ja kauniiseen maailmaan. Siellä näkyi jotain mistä ei saa puhua.
14—15	Varjo Novelli | Edgar Allan Poe | suom. Jaana Kapari Kuva | Henrik Duncker · Lehdessä esiintyvät Henrik Dunckerin kuvat ovat kuvasarjasta, jonka hän teki The New York Times Magazinen toimeksiannosta Pariisin Disneylandissa elokuussa 2005.
16—19	Tuntematon ja mystinen metsä Roosa Eklund · ”No, tule jo. Älä ole pelkuri. Ei täällä ole mitään pelättävää”
20—21	Kauhu elämämme alatekstinä Peter von Bagh Kuva | Henrik Duncker · ”Kauhun hahmot ovat läsnä kaikkialla modernissa kulttuurissa. Tämä on asetelma, jota itse kunkin kannattaa hetki miettiä.”
22—28	Särössä sataa -kilpailun voitto meni Jyväskylään. Kumahuttaja | Heikki Nevala Pelastavat sanat | Lauri Kukko Pimeän rakastaja | Ani Kellomäki Laihaa mehua | Jukka Ahola Bertha | Tytti Heikkinen Naapurisi kellari | Reijo Cederlöf Raadin kommentit
30	Molekyylibiologi vapautuu novellistina Uuden Itämaan nousevia novellisteja | Tiina Raevaara
31—35	Perintö Novelli | Tiina Raevaara
36—39	Afrikkalaisista trickster-tarinoista J.K. Ihalainen · Trickster-hahmo on ihmismäinen eläin, joka viekkaudellaan jallittaa suurempia eläimiä.
40	Piilo, 2006 Timo Sälekivi
41	Lintuhahmoja patinoituneessa maailmassa – Timo Sälekivi Uuden Itämaan nousevia taiteilijoita | Sanna Saastamoinen
42	Stéphane Mallarmé Muotokuva | Ari Talvila
43—45	Noppaa silmästä silmään Esipuhe | Kristian Blomberg
46—67	Un coup de dés – Nopanheitto Stéphane Mallarmé | suom. Kristian Blomberg
68	Ryppyjä Kuva | Lothar Mallon
69—94	Uutta runoutta Venäjältä · Itärajantakaiset kirjailijat kiertelivät kaakkoista Suomea syksyllä 2006. Sivutuotteena Särö sai tuoreita suomennoksia viideltä runoilijalta ja kahdelta prosaistilta.
95	Kuva | Henrik Duncker
96—97	Luomurokkia Susirajalta Maija Väisänen · Bändiläiset perustivat tuotantoyhtiön, koska isojen yhtiöiden korvat eivät aina ole riittävän herkkiä.
98—99	Kukaan ei ole yksin vaikka onkin Sarjakuva | Sir Jyce Laine & Vilko Laine
100	Kun psykologia ei riitä, tarvitaan runoutta Uuden Itämaan nousevia runoilijoita | Heidi Toivonen
101—102	puistonpenkillä hän kuorii | se tarkoitettiin vakavasti otettavaksi! Runoja | Heidi Toivonen
104—106	Esikoiskirja tuli. Entä sitten? Raportti Pentinkulman Päiviltä | Martti Linna · ”Ennen oli niitä, jotka kirjoittivat pelkästään runoa, proosaa tai tarinoita lapsille. Nyt nuo rajat ovat hävinneet.”
107—108	Lumemaailmasta ulos luontoon Haastattelussa kirjailija Petter Sairanen | Vilma-Riina Loukiainen · ”Kun ei katso telkkaria tai muutakaan liikkuvaa kuvaa, pää alkaa tehdä kuvia itse.”
109—110	Piirrän tähän purjeen | Tyyni meri, meren peili Runoja | Petter Sairanen
111	Jokinaama Kuva | Lothar Mallon
112—113	Yhteiskirjoittamisen salaisuus Eija Laitinen ja Anne Leinonen · ”Tarina on valmis, kun se tuntuu etäisesti tutulta, jonkun kolmannen tekemältä.”
114—115	Ei pelkistä avaruusolioista Esittelyssä spefi-kirjoittamisen opas, jota voi suositella tavallisillekin prosaisteille | Tiina Raevaara
116—117	Julkaisemisen uudet muodot – johdatus internetin kirjallisille teille Mikael Brygger
118	Kuva | Sanna Saastamoinen
119	Kynttilä meressä Runo | Mikael Brygger
120—121	Sananvapauden kaaria Kolumni | Arvi Perttu · Pojankoltiaiset perustivat Neuvostoliitossa runouslehden, joka joutui KGB:n kassakaappiin.
122—125	Särön palautelaatikko Kommentoijina Tero Liukkonen, Seppo Lahtinen ja Piikikäs Siili · Kustantajilta vaaditaan vastuullisuutta, mutta voiko runoilijalta edellyttää lojaaliutta?
126—128	Särön palautelaatikko Kristian Blombergin essee runoudesta (Särö 2/06) kirvoitti keskusteluun, johon osallistuvat Risto Ahti ja Jyrki Pellinen
130—132	Ilkeä Guru Kopeloin runokoulu Lähetä runosi Ilkeälle Gurulle, jos uskallat. Saat palautetta, joka on pikemminkin rehellistä kuin positiivista.
133—135	Charles Bernstein – Kielen keksijä Rita Dahl · ”Ehkäpä runous on rikos massakulttuuria, kulutuskulttuuria vastaan, koska se ei tähtää tuottamiseen.”
136—137	Kurkku Runo | Charles Bernstein
138	Solarisaatioköysi Kuva | Sanna Saastamoinen
139	Pihvin valmistus Runo | Outi-Illuusia Parviainen
140—141	Raudoitetun miehen muotokuva | Varpunen kaanonin roviolla Runoja | Kari Tolonen
142	Uuden Itämaan kirjallisuustapahtumia
143	Tilaa Särö, astu Säröön
144	Särössä mukana, Särö kiittää, Särön ilmoitushinnat