Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry
Verkko-Särö
Särön artikkeleita verkossa
Kategoria: Säröläisyys

Vilja-Tuulia Huotarinen Särön runotiimiin

Särö on saanut toimitukseensa oivan vahvistuksen: kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen astui maaliskuussa 2017 Särön toisen runovastaavan saappaisiin. Huotarinen toimii vastaisuudessa runojen pyydystäjänä, kun taas Särössä kymmenisen vuotta runovastaavana toiminut Markku Aalto jatkaa runojen ruotijana. Runoutta julkaistaan seuraavan kerran loppukeväällä ilmestyvässä Särössä numero 33. Runotarjoukset voi lähettää molemmille osoitteisiin viljatuu@gmail.com ja markkuaalt@gmail.com. Särössä julkaistuista runoista maksetaan pieni mutta sydäntä lämmittävä palkkio.

Vilja-Tuulia Huotarinen

Tiedotus jäseniksi hakeneille

Osa jäsenhakemuksista on joutunut sähköpostipalvelimen roskaosastolle, ja yli kuukauden ikäiset jäsenhakemukset ovat hävinneet lopullisesti taivaan tuuliin. Myös osa residenssihakemuksista lienee kadonnut. Mikäli olet hakenut jäseneksi tai residenssiin, etkä ole saanut kuittausta (muuta kuin automaattista vastausviestiä), laita uudet hakemukset mahdollisimman pian. Särö pahoittelee ylimääräistä vaivaa ja hakemusten katoamista.

Särö siirtyi Berliinissä studiotilaan.

Särö sai tänään avaimet käteen Berliinin toimistolleen! Uusi Särö-tila sijaitsee Weddingissä kulttuuriklubi Mastulin yhteydessä, ja se on historialta tuoksuva satavuotias huone, joka on aiemmin toiminut mm. musiikkistudiona.

Vastedes, hämärään tulevaisuuteen saakka se tulee palvelemaan Säröä kirjoitus- ja kokouspaikkana, mutta koska Särön syli on lämmin, tilat ovat ajoittain muillekin avoimia: kirjoittajille, kuvataiteilijoille, muusikoille… yhdelle kerrallaan, sopimuksen mukaan, pientä korvausta vastaan.

Kevääksi tilaan järjestynevät myös kirjoitus- ja kuvataidepajat.

Tervetuloa piipahtamaan Berliinin Särössä, ja käväise samalla myös Mastulissa nauttimassa lyhytelokuva-, musiikki- tai kirjallisuusillasta. Mastulissa puhuvat hyvät tuulet. Ja nyt sieltä löytyy myös Studio Särö.

Särön tämänhetkisyys

Veera Antsalo:

Sanna Saastamoinen postasi joku aika sitten kuvia Särön toimituksen tiloista, silloin joskus kun ne vielä sijaitsivat Porvoon Taidetehtaalla.

Sittemmin Särö on ehtinyt muuttaa kahdesti, ensin Porvoossa Simolinin taloon, ja viime syksynä kauas länteen Helsingin Vallilaan.

Vallilassa Nilsiänkadulla on tällaista tämänhetkisyydessä, tai ainakin hetki sitten huhtikuisuudessa:

Luova & dynaaminen työyhteisö.

Ovi Artlabin käytävältä toimistoomme.

Meillä on minikeittiö. Ja näköala parkkipaikalle.

Meillä on sohva. Ja henkilöstö.

Meillä on muutakin elämää.

Kapitalismikritiikkiä gorillanaamion takaa

Saara Henriksson:

Tampereella ja Helsingissä huhtikuussa vieraillut Guerrilla Girls -ryhmä kritisoi taidemaailman käytäntöjä sukupuolen näkökulmasta. Yhdysvalloissa taidemarkkinoita määrää yksityinen raha. Guerrilla Girlsien mukaan tämä johtaa helposti tietoiseen tai tiedostamattomaan syrjintään, jos miesten tuottamaa nykytaidetta arvotetaan dollareissa mitattuna korkeammalle kuin naisten.

Vastalääkkeeksi sissiryhmä tarjoaa taiteilijoiden itsensä luomia uusia järjestelmiä vanhan rinnalle. Guerrilla Girlsien posterikampanjat ovat saaneet paljon huomiota ympäri maailma. Ryhmän jäsenet itse kiertävät luennoimassa taidemaailman käytännöistä ja feminismistä – gorillanaamiot päässä, jotta kollektiivin olemus ei hämärtyisi yksittäisten henkilöiden taakse. Säilyttääkseen rippumattomuutensa ryhmä rahoittaa toimintansa myymällä julisteita, kirjoja ja t-paitoja. Mutta mikä lääkkeeksi kulttuurin rahoitukseen laajemmin?

Suomessa taidejärjestelmä toimii enemmän valtion tuella. Varmaa on, että julkisen tuen varaan ei yksittäinen taiteilija (tai kirjailija, tai tanssija) voi laskea. Tuet ja apurahat ovat jo nyt pienempiä kuin aikaisemmin. Samalla tekijöiden määrä melkeinpä kulttuurin joka saralla on lisääntynyt. Yksityisen rahan kannattelemia taidemarkkinoita Yhdysvalloissa Guerrilla Girls kuvaa olympialaisten kaltaiseksi: vähän voittajia, paljon häviäjiä. On hyvä huomata, että kaupallinen systeemi elättää vain muutamia tekijöitä Yhdysvaltojen kokoisessa maassa, saati sitten Suomessa.

Guerrilla Girls sanoo rakastavansa taidemaailmaa, sen omistautuneita ihmisiä sekä kekseliäitä projekteja. Rahoitussysteemi sen sijaan haisee. Taidemarkkinoilla luodaan niukkuutta, joka hyödyttää muutamien isojen nimien lisäksi lähinnä keräilijöitä. Kiinnostavaa ei pitäisi olla sen, paljonko pari parhaiten menestynyttä nykytaiteilijaa tienaa, vaan kulttuurin asema kokonaisuutena.

Jos kulttuurin rahoitusta viedään enemmän markkinajohtoiseen suuntaan Suomessakin, tuloksena on muutaman menestyneen nimen voitto lukuisien muiden kustannuksella. Humoristisella ja häiriköivällä lähestymistavallaan Guerrilla Girls on saanut sanomansa laajojen ihmisjoukkojen tietoon mm. Venetsian biennalessa ja Pompidou-keskuksessa. Erilaisia yhteisöjä perustamalla (Särö!) taiteilijat ja kirjailijat voivat myös saada tukea toiminnalleen.

Kulttuurin rahoituksen ongelmiin ei minulla ole vastausta, tietenkään. Aivan ensimmäiseksi voisimme kuitenkin taistella nykyisin vallalla olevaa käytäntöä vastaan, joka myyntimenestyksiä hehkuttaessaan jättää varjoonsa monta hyvää ja tarpeellista tekijää. Koskee niin kulttuurijournalismin kriteerejä ja kulttuuripolitiikkaa kuin niitä odotuksia, joita nuorten taidekouluista valmistuvien tekijöiden päähän ahdetaan.

Runeberg-voittaja Tiina Raevaara kirjoittaa vaikka HopLopissa

Runeberg-palkinnon 2010 voittaneen säröläisen Tiina Raevaaran haastattelu. 


SÄRÖ: Olet voittanut Runeberg-palkinnon 2010 novellikokoelmalla En tunne sinuavierelläni. Onnea! Ensin täytyy kysyä se klassinen, eli miltä nyt tuntuu?
TR: Ihmeelliseltä, väsyttävältä ja erittäin hyvältä. Tiesin palkinnosta etukäteen yli viikon ajan, ja koko sen ajan jännitin. Nyt jännitys alkaa laueta, ja jonkinlainen hämmästys astuu esiin. Onhan tämä hienointa, mitä minulle on kirjoittajanurallani sattunut.
SÄRÖ: Olit kuulemma yllättynyt voitosta. Ketä itse veikkasit voittajaksi?
TR: En oikeastaan juuri pohtinut, kuka voisi olla voittaja. Pidin tuomarien tehtävää erittäin vaikeana: ehdokkaanahan oli niin romaaneja, novelli- ja runokokoelmia kuin esseitäkin. Lähinnä mietin, kuinka he ylipäätään kykenevät asettamaan näin erilaisia kirjallisuudenlajeja edustavia teoksia jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen.
SÄRÖ: Fiktiotasi on luonnehdittu unenomaiseksi ja surrealistiseksi. Olet taustaltasi luonnontieteilijä, joten onko sinulla näkemystä siitä miksi ihminen näkee unia? Ovatko unet aivojen lämmikettä ja sattumanvaraista hölynpölyä vai voiko niistä löytää merkityksiä?
TR: Veikkaisin, että osa niistä on sekalaista assosiaatiota kaikista tajuntaan joutuneista asioista, joissain ehkä käsitellään vähän järjellisemmin hereilläkin mietityttäneitä asioita. Joka tapauksessa unet ja nukkuminen ovat tärkeitä: itse olen huono nukahtamaan ja kärsin ajoittain pahastakin unettomuudesta. Silloin aivot ovat niin sekaisin, että vaikkapa kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ei voi edes haaveilla.
SÄRÖ: Mikä fiktiivinen kirja on tehnyt sinuun viimeksi vaikutuksen?
TR: Harri Närhen Apinamorsian. Se oli kaunis, kiireettömästi etenevä teos, joka käsitteli hirveitä asioita. Jollain tapaa se oli myös hyvin ”epäsuomalainen”, vaikka en tarkemmin osaa sanoa, mitä tuolla määrittelyllä edes tarkoitan. Hyvin omaperäinen romaani.
SÄRÖ: Minkälaisia työtapoja sinulla on, kun kirjoitat fiktiota? Tarvitsetko tietynlaista ympäristöä keskittymiseen? Inspiroidutko helposti vai syntyvätkö kirjat enemmän kurinalaisella työmoraalilla?
TR: Inspiroituminen käy helposti, itse kirjoittaminen taas vaatii ajoittain kovaakin itsekuria. Kirjoitan melkein missä vain, vaikkapa kahvilat ja junat ovat oikein hyviä työskentely-ympäristöjä.
Proosani, varsinkin novellit, syntyvät hyvin vaihtelevasti. Toiset syntyvät hyvin helposti, eikä niiden kirjoittamiseen tarvita minkäänlaista kuria. Toiset ovat takkuisia ja vaativat vahvaa motivaatiota. Mutta en juuri kaipaa minkäänlaisia työrituaaleja, kirjoitan missä vain ja milloin vain.
Nyt pystyn onneksi kirjoittamaan päivisin kun lapset ovat hoidossa ja koulussa, mutta silloin kun he ovat esimerkiksi kesälomalla, olen kirjoittanut muun muassa uimarannalla, HopLopissa eli lasten sisäleikkipuistossa, autossa parkkipaikalla kun lapset olivat kaverinsa synttäreillä yms.
SÄRÖ: Olet jo parin vuoden ajan ollut Särön (erityisesti tiede)toimittaja. Seuraavassa Särössä emme valitettavasti näe sinulta tiedeartikkelia koska olet ollut kiireinen muiden juttujen parissa. Onhan meillä kuitenkin toivoa saada sinut takaisin jossain vaiheessa?
TR: Uskon niin. Viime vuosi kului minulta tietokirjan kirjoittamiseen ja viimeistelyyn, ja minun olipakko karsia muista tekemisistäni. Nyt kun huhtikuussa ilmestyvä tietokirja alkaa olla valmis, keskityn romaanin kirjoittamiseen, mutta uskon, että mielekkäille sivuprojekteille löytyy nyt tilaa ja intoa. Särön tekeminen on aina ollut hienoa ja varsin hauskaa.
SÄRÖ: Kiitos haastattelusta ja onnea seuraavan kirjan työstämiseen!

Käykää gallerioissa ja kertokaa!

Sanna Saastamoinen:

Tervehdys täältä Euroopan yhdestä isosta kylästä, Berliinistä. Täällä valtaisan taide- ja kulttuuritulvan äärellä ihmettelen päätäni raapien: ”Huh huh siinähän se kaikki virtaa…” Koto Suomen suloisissa gallerioissakin olisi nyt säröisää herkkua tarjolla. Muutaman Särössä matkan varrella esiintyneen kuvataiteilijan näyttely on nyt Helsingissä nähtävillä. Itse en pääse niitä nyt näkemään, mutta mene sinä, katso ja kerro meille, jotka emme pääse, miltä näyttää?

Susanna Autio oli ensimmäinen varsinainen Särön kuvataiteilija, hänen palapelikollaasinsa oli toisen ikinä ilmestyneen Särö-lehden (2/2006) kannessa. Hänen teoksiaan on nähtävillä Napa Gallery & Shopissa Helsingissä.

Susanna Autio:

Oudot oliot 2.-26.2.2011

Napa Gallery & Shop

Eerikinkatu 18, 00100 Helsinki

Avoinna: ti-pe 12-18, la 12-16

 

 

 

 

 

Sándor Vály oli runoillansa mukana jo ensimmäisessä Särössä (1/2006),  ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin jättiläismäisen Myytti ja Muisti -Särön (2-3/2007) kansikuvataiteilijana. Hänen teoksiansa on nähtävillä Taidemaalariliiton galleriassa.

Sándor Vály:

Crisis on Canvas – maalauksia

tm•galleria 26.1.-13.2.2011

Avoinna: ti-pe 11-17, la 11-16, su 12-16

  << Takaisin