Kontuaika ja mantuaika

Matti Itkonen: Vaikka filosofi J. Hollon teos Itsekasvatus ja elämisen taito ilmestyikin jo vuonna 1931, on se yhä mielenkiintoista luettavaa. Edes pieni yleistajuisuuden tavoittelu tai tietoinen laajan yleisön kosiskelu eivät vähennä sanonnan puhuttelevuutta. Hollo kirjoittaa ajatuksia herättelevästi: Me pidämme kauneudesta, se miellyttää meitä, virittää olemukseemme väkevän mielihyvän tunteen. Onko kauneus ehkä rakkauden luomaa? Vai onko […]

Robo sapiens

Matti Itkonen: Vuonna 1936 ilmestyi Arne Sörensenin mielenkiintoinen teos Nykyajan ihminen. Se suomennettiin 1937. Jo tuolloin, yli 70 vuotta sitten, Sörensen kuvasi tekniikan paulomaa ihmistä jotenkin tulevaa enteillen. Kohti tekotodellisuutta ojentautuva ihmisyys vaikuttaakin saavan jokseenkin ajattoman luonnehdinnan:   Mutta me, jotka nykyään elämme, voimme puhtaasti tilastollisestikin todeta, ettei ihminen ollut ylivoimaisesti ratsionalistinen luomus. Hän tahtoi […]

Sisäkkäiset elämänkehät

Matti Itkonen: ’Keskellä kuohuin, vallassa vaahtoin satujen saari uljaana ui…’, lauletaan laulussa. Möhkäle kasvaa kasvamistaan saaden yhä enemmän maan muotoja. Mutta millaisen maan! Se ampuu ylös huikaiseviin korkeuksiin ja Pohjois-Atlantin harmaat aallot särkyvät valkoisena kuohuna sen rantaan. Värisyttää pelkkä ajatuskin näkymästä silloin, kun valtameri purkaa koko kiukkuisen voimansa tähän ihmeelliseen maahan. (Irma Andersin. Kävin tulen […]

Turun tenho

Matti Itkonen: Kun ensimmäisen kerran muistan lähestyneeni Turkua, seisoin laivan kannella. Siitä on jo pitkä aika. Sen jälkeen olen saapunut Auran kaupunkiin junalla tai linja-autolla. Aina on ollut yhtä miellyttävää tulla: Mutkittelevan joenuoman tervetulotoivotus. Koroisten ristin valkea ryhdikkyys. Rautatieaseman edessä oleva puisto ja oikealla avautuva Port Arthurin puukaupunginosa. Ne kaikki saavat matkailijan tuntemaan olonsa kotoisaksi. […]

Nykyisyyksien kintereillä

Matti Itkonen: Kaikuja entisyydestä Verisen sisällissodan tai kansalaissodan jälkeen nuori sukupolvi julisti Matti Kurjensaaren suulla yhteistä olemismottoaan: ”Ei koskaan enää sotaa!” Se oli myös ensimmäinen ikäpolvi, joka ei ollut varttunut veljesveren tahriman teurastuspenkin vierellä. Koko aikakaudelle ja kollektiiviselle näkemykselle keskinäisestä ihmisveljeydestä antoi kasvot herkeämätön kulttuuritarkkailija Olavi Paavolainen. Hän oli avaamassa ikkunoita Eurooppaan Pariisissa ja kirjoitti […]