Tammsaaren Totuus ja oikeus: eräs kunniatapaus kirjallisessa elämässämme

J.Tapio: VAROITUS: “Totuus ja oikeus ei syvällisenä ja tavallaan alakuloisena maalaiselämänkuvauksena ole niiden kirja, jotka ajanvietekirjallisuudessa näkevät kaunokirjallisuuden korkeimman ihanteen.” (Lalli 22.10.1932) Eräs suuri käännösprojekti on nyt saatu päätökseen. Virolaisen A. H. Tammsaaren (1878-1940) viisiosainen Totuus ja oikeus (Tõde ja õigus; julkaistu Virossa 1926-1933) on viimein ilmestynyt suomeksi. 80 vuotta siihen kului, ennen kuin Viron […]

Hyvää iltaa, rakkaat vainajat

Neuvostovirolaisista kuulemma sanottiin, että he olivat mestareita kirjoittamaan rivienvälejä ja  mestareita niitä myös lukemaan. Pihvi (tai veitsi) piti osata piilottaa – ja löytää. Virolaisen kirjailijan ja teatteriohjaajan Mati Untin (1944-2005) monipuolinen ja arvostettu proosatuotanto (mm. 15 romaania, joista seitsemän suomennettu; näytelmiä ja esseitä) ajoittuu Neuvosto-Viron kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle. Unt oli yksi noista taiten kirjoittaneista ja […]

Karl Ristikivi – Suomessa tuntemattomaksi jäänyt pakolaiskirjailija

J.Tapio: Kuka oli Tatu Vaaskivi? Kuinka kertoa se lyhyesti virolaiselle yleisölle? Tarton Kaupunginkirjaston 100-vuotisjuhliin liittyvään tilaisuuteen oli saapunut runsaslukuinen joukko kirjallisuudenystäviä kuulemaan Kinnises Tõllas -teoksestani (AS Atlex 2013). Tietenkin jo kirjan kansien kuva-aihelmat 30-luvun Tartosta antoivat vihjeen teoksen sisällöstä – mutta tämä Vaaskivi? Haastattelija, Eesti Kirjanõusmuuseumin tutkija ja kriitikko Sirje Olesk toi heti avaussanoissaan Vaaskiven […]

August Annist, virolainen fennofiili eräin suomalaissilmin

J.Tapio: Tohtori August Anni(st) (1899-1972), virolainen kansanrunoustieteilijä, kääntäjä ja kirjailija lienee enää harvalle suomalaiselle tuttu. Tartossa aikoinaan vaikuttaneen kulttuurihenkilön yhteydet Suomeen ovat kuitenkin olleet moninaiset eivätkä aivan vailla mielenkiintoakaan.

Matti ja Ants – kahden vedenharmaan kissan joulu

J.Tapio

Rahulikke Jõule ja Head Uut Aastat

Tuomaan päivä, jouluvalmistusten viimeiset kiireiset ajat – ja sitten vihdoin rauhoittuminen, hiljentyminen joulunviettoon.

Kirjallisuus on täynnään erilaisia joulukertomuksia, eri aikakausilla ja eri ympäristöissä syntyneitä. Perinteisin lienee sellainen tyyppi, jossa joulun syvin olemus on jossakin vaiheessa pahasti hakusessaan. Joulun henki ikään kuin antaa odottaa laskeutumistaan.

Unohtunut Vaaskivi

J.Tapio: Muutama vuosi sitten lukiessani Erno Paasilinnan muistelmateosta Tähänastisen elämäni kirjaimet (Otava 1996) törmäsin hänen tiukkaan Vaaskivi-kriittisyyteensä. Ensin Paasilinna kertoo, kuinka hän poikavuosinaan luki määrättömästi, Nietzscheä, Friedelliä, Schopenhaueria… Sitten iski Vaaskivi. Paasilinna oli saanut käsiinsä T. Vaaskiven, ”nuoren itseoppineen neron” kirjekokoelman Kutsumus – tapaus, jota Paasilinna pitää onnettomuutenaan ja jonka vaikutuksia katastrofaalisina. Sillä Erno-poika kertomansa […]