Runouden ja kilpailun yhdistäminen ei ole uusi ilmiö. Taidelajit olivat mukana olympialaisissa vuodesta 1912 vuoteen 1948 asti, jolloin suomalainen Aale Tynni voitti olympiakultaa runollaan Hellaan laakeri. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2022 oli kisahenkeä ilmassa, kun Suomi–Ruotsi-maaottelun lisäksi kilpailtiin lavarunouden Suomen mestaruudesta, osana Lahden Runomaraton -tapahtumaa.
Poetry Slamille on kehitetty kansainväliset säännöt: Kilpailuissa on viisi tuomaria, jotka antavat esityksille pisteet välillä 1–10, desimaalin tarkkuudella. Kuten mäkihyppykisoissa, kaikista esiintyjän saamista pisteistä karsitaan korkein ja matalin pistemäärä ja loput pisteet lasketaan yhteen. Skabaan pääsee mukaan aluekarsinnoista selviämällä. Koronavuosina 2020–2021 SM-kisoja ei voitu järjestää, mutta aluekilpailuja järjestettiin paikoittain. Aluekarsintojen finalistit kilpailivat vuoden 2022 mestaruuskisoissa.
Tuomarit valikoituvat tapahtuman järjestäjän ja tuomariksi haluavien aloitteesta. Runoniskennän Suomen mestaruudesta kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, mutta yli kahdenkymmenen vuoden aikanakaan virallisia linjauksia esitysten pisteyttämiseen ei ole muodostunut. Runoilijat Terhi Forssén ja Lea Kalenius, jotka toimivat myös Runoyhdistys Nihil Interitin Runobaari-iltojen ohjaajina, tuomaroivat vuoden 2022 runoniskennän mestaruuskilpailuja. Särö haastatteli Forssénia ja Kaleniusta heidän tuomarointikokemuksistaan.
Poetry Slam: historiasta ja vaikutteista
Ajatus esityksen ja yleisön välisestä jännitteestä oli keskeinen lavarunouden isähahmolle Marc Smithille, joka oli Chicago Poetry Ensemble -ryhmän perustaja ja jonka johdolla ensimmäinen lavarunotapahtuma järjestettiin vuonna 1986. Yhdysvalloissa mestaruudesta kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1990.
Poetry Slam -perinne syntyi yhdysvaltalaisen työläistaustaisen Smithin kyllästymisestä akateemisiin runoiltoihin. Smith kritisoi uneliaita, hiljaisia ja akateemisia runotapahtumia ja halusi tuoda yleisön aktiiviseen rooliin. Samalla runokulttuuri demokratisoitui. Lavarunotapahtumassa esiintyjän ei tarvinnut olla kustannettu runoilija tai tylsä akateemikko, joka lausui John Miltonia. “Please don’t be one of these soul-sucking zombie poets”, Smith julistaa lavarunoutta käsittelevässä teoksessaan Take the Mic: The Art of Performance Poetry, Slam, and the Spoken Word (2009).
Lavarunouden ympärille muodostui yhteisö, joka sai itse (äänekkäästi) ilmaista, minkälainen runous heidän mielestään oli hyvää ja mikä huonoa. Runoiltojen keskiöksi muodostui yhteisö, ei niinkään esiintyjä tai edes voittaja.
“Runoniskennän villiys tuntuu piilevän myös esitysten pisteyksessä”, Lea Kalenius kuvaa. Molemmat tuomarit huomasivat tuomaroinnin pakottavan pohtimaan kriittisesti omaa runouskäsitystään.
Poetry Slamiin vaikuttaa vahvasti hiphop, joka puolestaan jatkaa afroamerikkalaista spoken word- ja signifyin’ -perinnettä. Suullinen tarinankerronta oli oleellinen osa Black Arts- ja Black Nationalist -liikkeitä, kirjoittaa yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija Shawnkeisha Stoudamire artikkelissaan “From the African American Oral Tradition to Slam Poetry: Rhetoric and Stylistics”. Lavarunous on tyypillisesti poliittisesti kantaaottavaa ja sosiaalisia liikehdintöjä luotsaavaa.
Esitysten pisteytyksestä: ovatko tuomarit portinvartijoita?
Kumpi painaa runoniskennän laadussa enemmän: teksti vai esitystapa? Tapa, jolla runoja esitetään, vaikuttaa siihen, minkälaisia ulottuvuuksia runosta nousee esille. Kaleniuksen mielestä esittäjän habitusta tai tyyliä ei voi täysin jättää arvioinnin ulkopuolelle. “Tärkeää on se, miten teksti suodattuu valitun esitystavan läpi”, sanoo Terhi Forssén. “Tuomarina pohdin, mitä esityksellä tavoitellaan ja minkälaista poetiikkaa se ilmentää. Lavarunous on oma lajinsa, se eroaa painetusta runoudesta.”
Yllätyksellisyys ja esityksen koherenssi vaikuttavat esityksen arviointiin, Kalenius kertoo. Esityksen pitäisi olla yhtenäinen ja teksti tulisi sovittaa lavarunoksi. Kalenius kertoo tarkkailevansa muutoksia oman kiinnostuksensa tasossa. Merkitystä on silläkin, mikä tuomarin mielestä on hyvä runo tekstin tasolla. Forssénin mielestä on kiinnostavampi tuomaroida haurasta kuin yliharjoiteltua esitystä.
“Huonon lavarunouden SM-kilpailut voisivat olla hauska tapa tarkastella lajia”, Kalenius pohtii.
Lavarunouden portinvartija tarkkailee ensisijaisesti omaa viihtymistään. “Kysehän on esitystaiteesta. Käytän kehoani mittarina ja tarkkailen tunnereaktioitani”, Forssén sanoo. Tuomarit ovat osa yleisöä ja vastaanottavat runon samanaikaisesti kuin muu yleisö, eivätkä kustannustoimittajien kaltaisesti päätä, mitä runoutta ylipäätään tuodaan yleisön eteen.
Poetry Slamin SM-kilpailuissa Lea Kalenius ei antanut kenellekään kuutosta huonompaa arvosanaa. Terhi Forssén puolestaan olisi halunnut käyttää rohkeammin koko asteikkoa ykkösestä kymppiin. “Tuomarina joutuu sumplimaan paljon, mikäli haluaa taata, että oma suosikki pääsee kisassa jatkoon. Toisaalta tuomarointia voisi lähestyä pedagogisesta perspektiivistä ja nähdä pisteytyksen tietynlaisena kannustuksen muotona runoilijoille”, Forssén esittää.
Ylen kulttuuritoimittaja ja Kiiltomato-lehden päätoimittaja Aleksis Salusjärvi kirjoittaa Lavaruno-oppaassa (2017, toim. Harri Hertell), että lavarunoutta on turha kritisoida ellei ymmärrä, miksi lavarunoutta ylipäätään harrastetaan. Katse tulisi laajentaa yksittäisistä esiintyjistä koko tapahtumaan. Forssénilla ei ollut tiettyjä arviointikriteereitä, vaan tuomaroinnin kautta hän järjesti esityksiä paremmuusjärjestykseen. Tällöin myös esitysten suhde toisiinsa vaikutti arviointiin.
Kilpailijan näkökulma
Poetry Slamin vuoden 2022 SM-kilpailut voittanut helsinkiläinen Jarkko Jokinen kertoo Särölle sähköpostitse, että kokee runouden ja kilpailun suhteen olevan kahtalainen: hän nauttii eniten esityksistä, jotka eivät tapahdu tuomarin katseen alla, mutta toisaalta kilpailut tuovat leikkimielisen ulottuvuuden lavarunoiluun. Selvitäkseen jatkoon useista eristä Jokinen suunnittelee tarkasti, missä järjestyksessä runonsa esittää eri kierroksilla, mutta säästää parhaimpia runojaan ratkaisevaan finaaliin.
Jokinen pohtii tuomareiden pisteytyksiä: “En voi väittää, etteikö tuomareiden arvioinnilla olisi mitään väliä. Vuosien varrella sietokykyä on kuitenkin karttunut. Eikä enää yllätä, että viisipäiseltä tuomaristolta voi tulla toisiinsa nähden ristiriitaisiakin arvioita.” Jokinen kuvaa voittonsa olevan “symbolinen irtiotto synkästä korona-ajasta.”
Lavarunousaktiivi Juho Nieminen pohtii Lavaruno-oppaan artikkelissaan “Tuomaripelistä ja tuomaroinnin etiikasta Poetry Slam -kisoissa” käytäntöjä, joilla Poetry Slam -kilpailujen tuomarointia voisi kehittää. Nieminen ehdottaa, että tuomareille voisi sallia pisteytyksen lisäksi myös kirjallisen palautteen antamisen. Kilpailussa voisi olla mukana urheilutapahtumien kaltaisesti selostaja, joka toimisi tuomareiden ja yleisön välisenä neuvottelijana ja joka voisi avoimesti arvuutella ja kritisoidakin tuomareiden pisteytyksiä. Kalenius ja Forssén pitävät Niemisen ehdotusta Poetry Slamin selostajasta hauskana.
Runoniskennän maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 26.–30.9.2022 Belgiassa. Mestaruuden voitti eteläafrikkalainen Xabiso Vili. Suomi ei ollut kilpailussa mukana.
Lukuvinkki: Javon Johnson: Killing Poetry. Blackness and the Making of Slam and Spoken Word Communities. (2017, Rutgers University Press)