SÄRÖN ODER-RESIDENSSI

Vieraskirja  - sivu 2


Residenssivieraiden kokemuksia ja ajatuksia Frankfurtin matkastaan.

EtusivuTiedotteetAsuntoYhteydetHakeminenGalleriaVieraskirja

Oderissa joki ja ajatukset virtasivat

8.3.2018
20.12.2017-05.01.2018

Muutama kuukausi on kulunut siitä, kun vietimme antoisat ja ikimuistoiset viikot Saksan ja Puolan rajalla, Oderin residenssissä. Jotain arjen hektisyydestä kertonee se, että muistamme nyt lisätä tämän vieraskirjamerkinnän. Residenssissä kaikki ylimääräinen arkeen kuuluva hässäkkä oli poissa ja ajatus sai kulkea vapaasti. Ikävöimme sitä rauhaa, hiljaisuutta, luomiselle omistettua vapaata tilaa ja ikkunan alla virtaavaa - alati inspiroivaa jokea.

Saavuimme residenssiin joulun alla, mutta kaupungissa ei näkynyt jälkeäkään joulustressistä. Hetkittäin ympäristö tuntui jopa autioituneelta. Ei ollut ihmisiä syöksähtelemässä sinne tänne ja marketissakin ostosten tekeminen oli vaivatonta. Tuntui että koko kaupunki lepäsi ja oli autuasta sujahtaa pysähtyneeseen tunnelmaan. Ajatus tyhjästä kaupungista kumoutui joulun jälkeen, vierailujakson ensimmäisenä aurinkoisena päivänä, jolloin joen varren kävelykadulla oli liikehdintää, jota saattoi kuvata jopa vilkkaaksi.

Oleilu Oderissa oli sopivan yksinkertaista, kaikkialle oli helppo kulkea kävellen ja lähiympäristöstä löytyi sopivasti nähtävää, koettavaa ja tutkittavaa. Joen molemmin puolin oli mukavia kahviloita, joihin saattoi mennä hörppimään kahvia ja luonnostelemaan ajatuksia. Muun muassa joen varren kahvipaahtimon upottavalla sohvalla moni uusi idea pääsi idulleen. Pienenä miinuksena kahvilakulttuurissa oli kasvipohjaisten maitojen vähäisyys valikoimassa. Sama pätee ruokakauppojen tarjontaan. Erinäisten testailujen jälkeen vahvaankin mutteripannukahviin hyvin liukeneva kauramaito löytyi lopulta Kauflandista, sekä hieman huonommin liukeneva, mutta toimiva versio, Rossmannista.

Ruokaravintoloita testailimme jokusen, mutta residenssivierailuumme osui monia pyhäpäiviä ja päädyimme kokkailemaan pääasiallisesti residenssissä. Olimme onnessamme siitä, että keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen rekvisiitta ja siellä oli mukava valmistella yhteisiä aterioita. Ruokapöydän äärestä avautuva jokimaisema toi vielä oman erityislaatuisen lisänsä jokaisella aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle. Jokea tuli tuijoteltua muutenkin - paljon!

Jos joulun aika oli Frankfurt am Oderissa hiljainen, niin Uusi vuosi olikin sitten jotain ihan muuta. Ensimmäiset raketit paukkuivat jo päiviä ennen Uuden vuoden aattoa ja aattopäivänä tulitus yltyi hetkittäin aivan käsittämättömäksi. Emme ole koskaan kokeneet mitään vastaava. Naapuruston asukkaat kantoivat toinen toistaan isompia räjähdelaatikoita joen varteen ja tulittivat taivaan täyteen. Tuntui siltä kuin joen molemmin puolin kisailtaisiin siitä, kumman maan taivaalla välkkyy kirkkaammat värit.

Suurimman osan residenssiajastamme vietimme asunnon vastapäätä olevassa punatiilisessä rakennuksessa, jossa meillä oli työhuone. Erillinen taidetyöskentelylle omistettu tila mahdollisti syventymisen ja intensiivisen työskentelyn. Vastapainoksi työlle oli hauska haahuilla päämäärättömästi sekä Saksan että Puolan puolella ja tehdä erinäisiä löytöjä; mm. kitcheimmät jouluvalokombot ikkunoissa, inspiroiva sekatavarakauppa kuminaamioineen ja tekokarvoineen, keskelle katua parkkeerattu yksinäinen toimistotuoli ja itseään määrittelemätön ajoneuvo, jonka mersunmerkki oli peitetty pienellä tonttulakilla. Oderin ympäristössä tuntui olevan jokin twisti, jotain mitä ei täysin pysty osoittamaan sormella tai kuvailemaan sanoilla, mutta joka teki pienestä kaupungista kiehtovan.

Joen jatkuva virtaus toi pysähtyneeltä vaikuttavalle alueelle jatkuvaa liikettä, jonkinlaista jännitettä ja väreilyä, samalla rajaten kaksi maata ja sekoittaen niiden aineksia keskenään. Ympäristöstä oli löydettävissä kontrasteja, absurdeja elementtejä ja ristiriitaisuuksia. Saksan puolella, joen vartta kävellessä, saattoi ohittaa etelän maiden hotelleja muistuttavat kirkkaan oranssit kerrostalot ja yhden erityisen parvekkeen, jonka koristepatsasta erehtyi kerta toisensa jälkeen luulemaan eläväksi. Katukiveykseltä oli mahdollista suunnata askeleensa ”rantahiekalle” ja päätyä drinkille sikarinsavuiseen Kuubaan ja myöhemmin jatkaa matkaa pehmenneellä askeleella kohti punaruskeaa kerrostaloa, jonka sileä rappaus on muuttunut vesisateessa marmoripintaiseksi ja edetä kohti hylättyä kivirakennusta, jonka pihasta nousee savua ja soi musiikkia, mutta yhtään ihmistä ei näy missään.

Oderin ympäristö ei valtaa, väsytä tai lamauta mieltä jatkuvalla ärsykevirralla tai tapahtumakirjolla. Ympäristö ei ole sykkivä – vaan pikemminkin virtaava, ja siitä syystä paikka on oivallinen luovaan työskentelyyn. Joen molemmin puolin on tilaa jäsentää, oivaltaa ja ymmärtää, palata ajassa taaksepäin, olla tässä, kokeilla uusia asentoja, suunnata katsetta horisonttiin ja muodostaa hajanaisista ajatusfragmenteista taas kokonaisia virkkeitä.

Kaiken seesteisyyden vastapainona junalla matkaa Berliiniin tunnissa ja vuoroja kulkee läpi yön(!)

Odotamme innolla, jotta pääsisimme kokemaan Oderin uudestaan.


Ps.
Top 10 (asioista, jotka jäivät tekstissä mainitsematta tai täytyy mainita uudelleen)
Pähkinäsuklaa
Pimeys ja hetki valoa
Kuuba
Mutteripannu
Joki
Alle neljän euron täydellinen Riesling ja luomu punaviini
Portaat
Residenssin ”Feenikslintu nousee tuhkasta” -astiasto
Rahavaihtopisteen ilmeettömät naiset
Sumu 26.12.2017
 Krista Seppälä ja Teija Turtio 

Frankfurt Oderin pakkasjakso 24.2. 2018 alkaen

1.3.2018
Saavuimme Särön Frankfurt Oderin residenssiin viettääksemme siellä saksalaisittain harvinaisen pakkasjakson. Aamuisin lämpötilat olivat - 15 asteen molemmin puolin ja tuulenvire tuplasi kylmyystuntemukset, erityisesti ylittäessämme siltaa Puolan puolelle Łubiceen. Menimme silti, posket jäässä ja silmät vettä noruen. Ja se kannatti, sillä parhaat ruuat ja edulliset apteekit ja postitoimisto löytyivät nimenomaan sieltä.
Kylmyys avasi meille uskomattoman hienon mahdollisuuden seurata residenssiltä Oder-joen hidasta jäätymistä. Pyöreät jäälautat laajenivat päivä päivältä ja yhtenäinen jääkenttä laajeni Puolan suunnasta kohti Frankfurtia. Maisema näytti joka päivä erilaiselta, joskus hyytävä joki ajoi jäälauttoja kohti Itämerta sellaisella vauhdilla, että hirvitti ja joskus maisema oli kuin rauhallisesta keijujen laaksosta, jossa faunit hyppelevät jäälautalta toiselle.
Näiden näkymien äärellä oli todella hienoa työskennellä. Otimme jokapäiväiseen käyttöön tekstien ääneen lukemisen toisillemme ja vasta nyt aukeni kunnolla, miten hieno metodi se onkaan. Kun kuulee kirjoittamansa sanat ja lauseet toisen lukemana, kuulee tekstin läpi paljon muutakin. Toistot, kliseet ja ontuvat metaforat nousivat esiin paljon helpommin kuin tekstiä lukiessa ja toisaalta myös joskus jokin kaunis kohta ilahdutti itseäkin.
Työrauha oli rikkumaton, yöt hiljaisia ja aamut upeita. Tänne haluaisi tulla vielä uudestaankin, ehkä johonkin toiseen vuodenaikaan. Silti tämä talvinen residenssikokemus tulee jäämään mieleen ja inspiroimaan kevään työskentelyä Suomessa. Kiitos kun saimme inspiroitua täällä!
 Marja Leena Viitana ja Ilona Laurikainen 
Aamuinen joki
Jäälauttoja Oderilla
Rouheaa arkkitehtuuria kulman takana
 

Residenssiraportti

26.10.2017
"Frankfurt (Oder), jossa Särön Oder-residenssi sijaitsee Oder-joen varrella, on rauhallinen kaupunki. Ainakin lokakuussa. Kesällä varmaan eri asia, mutta minulle jäi Frankfurtista päällimmäisenä mieleen rauhallisuus. Luulen, että kun muistelen jälkeenpäin, muistan hiljaisuuden. Miten se löi korville ensimmäisenä iltana ja miten silloin tuntui, ettei siihen voi tottua. Totuin kuitenkin."

Lue koko raportti osoitteesta
https://tiinaliflander.fi/2017/10/26/residenssiraportti/
 Tiina Lifländer, kirjailija 

Oodi Oderille

7.6.2017
Jos joku epäröi Oder-residenssiin tulemista, ”koska se ei ole Berliini”, kannattaa miettiä uudelleen. Frankfurtissa Saksan ja Puolan rajalla ei tietenkään voi olla yhtä paljon tapahtumia – tai houkutuksia – mutta työntekoon on helpompi keskittyä, kun ei kaiken aikaa ”tarvitse” käydä jossain. Toisaalta Frankfurtissakin on hämmästyttävän paljon nähtävää ja koettavaa ympäri vuoden – ja kun haluaa lähteä johonkin, etäisyydet ovat Berliiniin verraten minimaalisia. Moniin paikkoihin on lyhyt kävelymatka. Hyviä vinkkejä ja esitteitä saa matkailutoimistosta tai sen verkkosivuilta www.tourismus-ffo.de .

Nykytaiteesta kiinnostuneille on vanhassa raatihuoneessa sijaitseva Museum Junge Kunst, ja sodan melkein tuhoama mutta hienosti kunnostettu St. Marienkirche on nykyisin kulttuurikeskus. Sen huikaisevat holvit ja lasimaalaukset kannattaa nähdä. Kaupungin omalla pojalla, runoilija Heinrich von Kleistilla on museo, ja hänen nimeään kantaa myös kulttuurikeskus Kleist-Forum. Saksalais-puolalainen Viadrina-yliopisto on vanha ja perinteinen, ja sillä on myös museo. Urheilumuseokin kaupungissa on, eikä pahamaineisen Stasin läsnäoloakaan voi unohtaa.

Tuskin parisataa metriä residenssiltä on J. S. Bachin pojan nimeä kantava Carl-Philipp-Emmanuel-Bach-Konzerthalle, jossa esiintyy mm. Brandenburgin valtionorkesteri. Konserttitalon vanhempi osa on entinen kirkko, jonka holvien pyhään pyörryttävään korkeuteen voi nostaa katseensa musiikkia kuunnellessaan. Poika-Bach opiskeli aikoinaan neljä vuotta Frankfurtissa, ja talossa on hänen elämäntyöstään kertova museo. Konsertit ovat edullisia! Jos sinulla on mahdollisuus päästä kuulemaan saksalais-puolalaista nuoriso-orkesteria, ei kannata jättää sitä väliin.

Kaupungissa on toki myös kirkkona toimivia kirkkoja, sillä Marxin Kallen opit eivät saaneet kitkettyä saksalaisista kaikkea hengellisyyttä (toki Kallella on vielä keskustassa nimikkokatu). Tyyliltään poikkeava on Eichenwegillä sijaitseva Heilandskapelle, jonka rakentamisesta vastasivat lähinnä ensimmäisen maailmansodan venäläiset sotavangit.

Muuta hengenravintoa: Frankfurtissa on neljä teatteria, joista peräti kaksi on residenssin korttelissa. Jos kielitaito ei kuitenkaan riitä, voi harrastaa esimerkiksi patsasbongausta. Hauskoja pieniä ja isompiakin patsaita on eri puolilla kaupunkia mutta varsinkin keskustassa, ja pelkästään residenssin ja sillan välillä on useita. Vinkit löysin alun perin Tripadvisorista, johon ne oli kirjoittanut – eräs berliiniläinen matkailija.

Jokirannan autoton promenadi on hieno paikka flaneerata muutoinkin kuin patsaita bongaten. Penkkejä on paljon, infotauluissa kerrotaan jokeen liittyviä asioita, tosin vain saksaksi ja puolaksi. Siinä(kin) yksi hyvä syy kerrata muinaista koulusaksaa tai jopa alkaa saksanopinnot ihan aasta. Saksan kielessä on paljon tunnistettavaa englannin tai ruotsin perusteella, joten ei se niin kauhean vaikeaa ole!

Kaupungin länsilaidalla on Wildpark-eläinpuisto. Sinne pääsee myös bussilla. Lopussa on pieni kävelymatka, jonka aikana voi bongailla kukkia ja puita. Eläinpuistossa on kauriita, vuohia, puolikesyjä preeriakoiria ja monia muita luontokappaleita, joiden seuraaminen on rentouttavaa ja jopa meditatiivista vastapainoa ajatustyölle.

Residenssin ikkunoista kahteen suuntaan näkyvät maisemat eivät ole ylimainostettuja, vaan niitä voisi kehua enemmänkin. Hulppeista maisemaikkunoista näkyy joki ja sen takana oleva Slubice. Joen ylittäminen on melkein pakollista, sillä olisihan hullua jättää Puola käymättä nyt kun rajamuodollisuudet ovat muisto vain. Tämä puoli kuului aikaisemmin Frankfurtiin, mutta vuonna 1945 se siirtyi Puolan osaksi. Monenlaisia ruokapaikkoja, kauppoja ym. on heti sillan lähellä. Palvelua ei saa välttämättä saksaksi, vaan nuoret tarjoilijat ym. puhuvat mieluummin englantia. Slubicen erikoisuutena on tiettävästi ainoa Wikipedian kunniaksi pystytetty patsas. Kaupungissa on myös suuri basaari, jossa hintataso on Saksaa edullisempi (ei testattu). Valuuttaa saa rahanvaihtopisteistä – KANTOR – mutta toisaalta luottokorttia voi Puolassa käyttää ehkä enemmänkin kuin Saksassa.

Frankfurtissa on uimahalli, ja polskia voi myös Helenesee-järvessä, jonka sanotaan olevan yksi Saksan kirkasvetisimmistä. Jokiuintia ei suositella! Jokiristeilyjä järjestetään kyllä.

Jos vuokraa auton Berliinin lentoasemalta, matka sujuu nopeasti, ja talon vieressä joen puolella on maksuttomia pysäköintipaikkoja. Siitä on helppo pistäytyä kauempana Saksassa tai Puolassa. Myös paikan päältä voi vuokrata auton lyhyemmäksi ajaksi. Pyöräilyn ystävillä on tietenkin rajattomasti mahdollisuuksia.

Jokavuotisia festivaaleja ja tapahtumia on monia. Seuraavat on löydetty paikallisesta matkailuesitteestä.

Heinäkuu:
- kaupunkifestivaali HanseStadtFest 14. – 16.7.2017 Oderjoen molemmin puolin, www.bunterhering.de
- Helene Beach Festival Heleneseen rannalla 27. – 30.7.2017
www.helene-beach-festival.de

Lokakuu:
- Heinrich von Kleist -päivät Kleistfesttage 5. – 15.10.2017
www.kleistfesttage.de
- kaksoiskaupungin monitaiteinen festivaali lAbiRynT lokakuussa; viime vuonna se oli 28. – 30.10., www.labirynt.slubice.eu

Marraskuu:
- kansainvälinen laulu- ja musiikkifestivaali TransVOCALE 16. – 18.11.2017
www.transVOCALE.eu

Joulukuu:
- Marienkirchen joulutori adventtiajan 2. ja 3. viikonloppuna (la – su); tätä sanotaan ”alkuperäiseksi” joulutoriksi, jossa ei ole karnevaalihömpötystä, www.veihnachtsmarkt-marienkirche.de

Maaliskuu:
Die Deutsch-Polnischen Musikfesttage an der Oder
rajat ylittävä musiikkifestivaali maaliskuun alkupuolella Carl Philip Emanuel Bachin syntymäpäivän aikoihin; tänä vuonna se oli 3. – 12.3., www.musikfesttage.de

Lisäksi paljon muuta… Ja jos nyt ihan välttämättä haluaa Berliiniin, siellä ehtii käydä päiväseltäänkin.

Kerran Oder, aina Oder!
 Mirja Hovila, suomentaja ja pienkustantaja 
123