Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry

Särö 3-4/06 Kauhua ja käännösrunoutta

Ilmestynyt tammikuussa 2007

144 sivua  10 €

OSTA LEHTI    TILAA SÄRÖ
 

"Tuoreessa Särössä painottuu tällä kertaa runous, monestakin erilaisesta näkökulmasta. Myös sadut, mediakritiikki ja kustannustoiminnan lainalaisuudet kuuluvat numero kahden sisältöön."

"Hauska uusi tuttavuus on Särön Viisaiden Neuvosto, joka lehden palstoilla vastaa niksipirkkamaiseen ja leelianlepotuolilaiseen tapaan lukijoiden kiperiin kysymyksiin.

Mihin tarvitaan kulmakarvoja? Onko vastausten hallussapito verrattavissa pääomaan? Minkälainen sosioekonominen ympäristö parhaiten edistää taiteilijuutta? Miksi kukkahattutätien riimirunoutta ei arvosteta?"

Jari Ikävalko | sanomalehti Uusimaa

 

Pääkirjoitus

Mark Mallon

Älytöntä ja raadollista, mutta niin kivaa

Korkeilla tahoilla ollaan oltu huolissaan siitä, että Suomen kirjailijat kirjoittavat liian omakohtaisesti, ja että kyseisen ammattikunnan älyllinen kerma – jos sellaista jostain löytyy – ei muodosta rinkiä, joka kommentoisi yhteiskunnallisia ja muita ”todellisia” ilmiöitä. Subjektiivisuus kuulemma karkottaa älyllisyyden.
Olen kuullut muitakin huolestuneita ääniä, kuten aikoinaan eräältä iltapäivälehden kolumnistilta: hän valitti sitä, että media hehkuttaa kirjailijoita kuin marttyyripyhimyksiä, silloin kun kansakunta hakee viisautta.

Minkä takia ruikuttavia kirjailijoita, siis suomalaisia kirjailijoita ylipäätänsä, pitäisi kunnioittaa yhtään enempää kuin rivipolitikkoja tai yritysjohtajia, jotka oikeasti huolehtivat yhteisistä asioistamme? Tai miksi kirjailijoita pitäisi ottaa vakavammin kuin iltapäivälehtiä?

Aivan toisenlaisia ääniä kuulin kerran Radio Novasta. Naistoimittajan spiikki meni melko tarkalleen näin: ”Kohta kerron teille minkälainen sää siellä ulkona on. Mutta ensin kuulette Laura Pausinia. No, sen verran voin toki jo nyt paljastaa, että aurinkohan se siellä ulkona paistaa!” Ja sitten soi se luvattu Laura Pausini.
Päättelin, että jos Radio Nova olisi valtio, kaikki kansalaiset söisivät joko masennus- tai piristyslääkkeitä ja olisivat koko ajan ihan kivoja toisilleen. Paitsi silloin, kun musta aurinko nousee – ja se nousee väkisinkin, sille ei mahda mitään Novan väkikään – silloin toteutuu teennäisyyden ja tekopirteyden kääntöpuoli, josta iltapäivälehtien toimittajat kirjoittavat kuola valuen: ”Äiti söi Pendolinossa kaksivuotiaan narkomaanilapsensa. Loppuillan junavuorot korvattiin linja-autoilla.”

Näin näppärästi rimmaavat Suomen suosituimmat mediat yhteen. Näiden puserruksessa subjektiivisuuttaan korostava fenno-ugrilainen kirjailija on mitätön idiootti, aivan kuin keskikaljabaarissa omiaan joriseva äijänrääpäle – joka sivumennen sanottuna, ja tämä perustuu tilastollisiin faktoihin – ammentaa tietoutensa maailman menosta todennäköisimmin Iltalehdestä, Ilta-Sanomista, Radio Novasta ja Iskelmäradiosta.
Vielä Novasta (jota väkisin joudun kuuntelemaan esim. bussissa): Edes WTC-iskujen uutisoinnin lomassa toimittajat eivät hillinneet pirtsakkuuttaan. Tulin ajatelleeksi, että ovatkohan nuo toimittajat käyneet samaa koulua kuin vaikkapa ammattisotilaat: vaikka tapat äidit, isät, enot ja mummot lasten silmien edessä, älä anna pistimesikään (äänesikään) värähtää.

Vilpittömästi, kaipaan sitä tunteikasta, sivistynyttä ja älykästä radiomaailmaa, jota edesmennyt YleQ toteutti. Vilpittömästi olen iloinen siitä, että Radio City, joka syntyi idealistisena kulttuurikanavana ja joka omistajavaihdoksen myötä muuttui aivottomaksi rahantekokoneeksi, lakkautettiin viranomaisten päätöksellä. Marginaalisuus ei ole tuottavaa, joten suomalainen sananvapaus – ja sanojen vastaanottamisen vapaus – on kohta vastaavanlaista kuin oikeus valita Plussa- ja Bonuskorttien välillä.
Kaipaan niitä aikoja, kun radiotoimittajat ajattelivat mitä puhuivat, ja kun he valitsivat soitettavat kappaleet oman makunsa ja tuntemustensa mukaan.

Subjektiivisuus ei ole niin paha asia, silloin kun siihen yhdistyy älykkyys ja kunnioitus ihmisyyttä kohtaan. Kun puhuu itsestään, myös kuulija, tai lukija, voi kokea, että hänestä itsestään puhutaan. Omien kokemusten ja mielikuvituksen muuttaminen tunteita ja ajatuksia herättävään muotoon vaatii älykkyyttä.
Ympäristöään aistiva ja punnittu puhe, olkoon se kuinka omakohtaista tahansa, uppoaa syvemmälle muistin kerroksiin ja kantaa kauemmas kuin pelkkään viihdyttämiseen pyrkivä löpinä. Tämä oikeus suotakoon muillekin kuin kirjailijoille.

Sisällys

1 Älytöntä ja raadollista, mutta niin kivaa
Pääkirjoitus | Mark Mallon
2 Perhe, 2004
Kuva | Timo Sälekivi
6—7 Muuttolintuja, 2006
Kuva | Timo Sälekivi
8—13 Kun suru muuttui kauhuksi
Mark Mallon
· Edgar Allan Poe vei suomentajansa hauraaseen ja kauniiseen maailmaan. Siellä näkyi jotain mistä ei saa puhua.
14—15 Varjo
Novelli | Edgar Allan Poe | suom. Jaana Kapari
Kuva | Henrik Duncker
· Lehdessä esiintyvät Henrik Dunckerin kuvat ovat kuvasarjasta, jonka hän teki The New York Times Magazinen toimeksiannosta Pariisin Disneylandissa elokuussa 2005.
16—19 Tuntematon ja mystinen metsä
Roosa Eklund
· ”No, tule jo. Älä ole pelkuri. Ei täällä ole mitään pelättävää”
20—21 Kauhu elämämme alatekstinä
Peter von Bagh
Kuva | Henrik Duncker
· ”Kauhun hahmot ovat läsnä kaikkialla modernissa kulttuurissa. Tämä on asetelma, jota itse kunkin kannattaa hetki miettiä.”
22—28 Särössä sataa -kilpailun voitto meni Jyväskylään.
Kumahuttaja | Heikki Nevala
Pelastavat sanat | Lauri Kukko
Pimeän rakastaja | Ani Kellomäki
Laihaa mehua | Jukka Ahola
Bertha | Tytti Heikkinen
Naapurisi kellari | Reijo Cederlöf
Raadin kommentit
30 Molekyylibiologi vapautuu novellistina
Uuden Itämaan nousevia novellisteja | Tiina Raevaara
31—35 Perintö
Novelli | Tiina Raevaara
36—39 Afrikkalaisista trickster-tarinoista
J.K. Ihalainen
· Trickster-hahmo on ihmismäinen eläin, joka viekkaudellaan jallittaa suurempia eläimiä.
40 Piilo, 2006
Timo Sälekivi
41 Lintuhahmoja patinoituneessa maailmassa – Timo Sälekivi
Uuden Itämaan nousevia taiteilijoita | Sanna Saastamoinen
42 Stéphane Mallarmé
Muotokuva | Ari Talvila
43—45 Noppaa silmästä silmään
Esipuhe | Kristian Blomberg
46—67 Un coup de dés – Nopanheitto
Stéphane Mallarmé | suom. Kristian Blomberg
68 Ryppyjä
Kuva | Lothar Mallon
69—94 Uutta runoutta Venäjältä
· Itärajantakaiset kirjailijat kiertelivät kaakkoista Suomea syksyllä 2006. Sivutuotteena Särö sai tuoreita suomennoksia viideltä runoilijalta ja kahdelta prosaistilta.
95 Kuva | Henrik Duncker
96—97 Luomurokkia Susirajalta
Maija Väisänen
· Bändiläiset perustivat tuotantoyhtiön, koska isojen yhtiöiden korvat eivät aina ole riittävän herkkiä.
98—99 Kukaan ei ole yksin vaikka onkin
Sarjakuva | Sir Jyce Laine & Vilko Laine
100 Kun psykologia ei riitä, tarvitaan runoutta
Uuden Itämaan nousevia runoilijoita | Heidi Toivonen
101—102 puistonpenkillä hän kuorii | se tarkoitettiin vakavasti otettavaksi!
Runoja | Heidi Toivonen
104—106 Esikoiskirja tuli. Entä sitten?
Raportti Pentinkulman Päiviltä | Martti Linna
· ”Ennen oli niitä, jotka kirjoittivat pelkästään runoa, proosaa tai tarinoita lapsille. Nyt nuo rajat ovat hävinneet.”
107—108 Lumemaailmasta ulos luontoon
Haastattelussa kirjailija Petter Sairanen | Vilma-Riina Loukiainen
· ”Kun ei katso telkkaria tai muutakaan liikkuvaa kuvaa, pää alkaa tehdä kuvia itse.”
109—110 Piirrän tähän purjeen | Tyyni meri, meren peili
Runoja | Petter Sairanen
111 Jokinaama
Kuva | Lothar Mallon
112—113 Yhteiskirjoittamisen salaisuus
Eija Laitinen ja Anne Leinonen
· ”Tarina on valmis, kun se tuntuu etäisesti tutulta, jonkun kolmannen tekemältä.”
114—115 Ei pelkistä avaruusolioista
Esittelyssä spefi-kirjoittamisen opas, jota voi suositella tavallisillekin prosaisteille | Tiina Raevaara
116—117 Julkaisemisen uudet muodot – johdatus internetin kirjallisille teille
Mikael Brygger
118 Kuva | Sanna Saastamoinen
119 Kynttilä meressä
Runo | Mikael Brygger
120—121 Sananvapauden kaaria
Kolumni | Arvi Perttu
· Pojankoltiaiset perustivat Neuvostoliitossa runouslehden, joka joutui KGB:n kassakaappiin.
122—125 Särön palautelaatikko
Kommentoijina Tero Liukkonen, Seppo Lahtinen ja Piikikäs Siili
· Kustantajilta vaaditaan vastuullisuutta, mutta voiko runoilijalta edellyttää lojaaliutta?
126—128 Särön palautelaatikko
Kristian Blombergin essee runoudesta (Särö 2/06) kirvoitti keskusteluun, johon osallistuvat Risto Ahti ja Jyrki Pellinen
130—132 Ilkeä Guru Kopeloin runokoulu
Lähetä runosi Ilkeälle Gurulle, jos uskallat. Saat palautetta, joka on pikemminkin rehellistä kuin positiivista.
133—135 Charles Bernstein – Kielen keksijä
Rita Dahl
· ”Ehkäpä runous on rikos massakulttuuria, kulutuskulttuuria vastaan, koska se ei tähtää tuottamiseen.”
136—137 Kurkku
Runo | Charles Bernstein
138 Solarisaatioköysi
Kuva | Sanna Saastamoinen
139 Pihvin valmistus
Runo | Outi-Illuusia Parviainen
140—141 Raudoitetun miehen muotokuva | Varpunen kaanonin roviolla
Runoja | Kari Tolonen
142 Uuden Itämaan kirjallisuustapahtumia
143 Tilaa Särö, astu Säröön
144 Särössä mukana, Särö kiittää, Särön ilmoitushinnat