Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry

Särö 4/08 Iltasatu ja yönkulkija

Ilmestynyt huhtikuussa 2009

80 sivua  6 €

OSTA LEHTI    TILAA SÄRÖ
 

80-sivuisessa numerossa julkaistaan iltasatukilpailun parhaimmistoa. Särön yönkulkija-spesiaalina laaja H.P. Lovecraft -kokonaisuus: fantasia-kauhukirjailija Lovecraftia esittelevän ja pohtivan artikkelin lisäksi Särö tarjoaa lukijoilleen ennestään suomentamattoman Polaris-novellin ja Lovecraft-tutkija S. Albert Kivisen haastattelun (vain Särössä!).

Kirjailijaesittelyssä Jukka Sakki. Kirjallisissa katuvaloissa Leevi Lehto kertoo kymmenestä kirjasta, jotka muuttivat hänen mieltään.

Uuden Itämaan nousevana runoilijana Maaria Pääjärvi. Runoutta lisäksi Kristian Blombergiltä, ja tarjolla myös maistiaisia Jarkko Tontin syksyllä julkaistavasta runokirjasta. Mutta Särö ei ole puhdas taidejulkaisu, joten julkaisemme myös tieteellistä asiaa, tällä kertaa Punaisen planeetan asutushistoriasta.

 

Pääkirjoitus

Mark Mallon

Elämä ja kuolema Valintatalossa

Professori S. Albert Kivinen on ollut mukana perustamassa huuhaata vastustavaa Skepsis ry:tä, mutta silti hän Särön haastattelussa mainitsee uskovansa etiäisiin, ainakin jollain tapaa. Eipä siinä mitään, kiinnostus parapsykologiaan ja taiteeseen on hyödyksi, kun tieteilijänä pyrkii valloittamaan uusia alueita.

Mutta maailma muuttuu ahdistavaksi paikaksi, jos politiikka on päättämätöntä todellisuutensa suhteen. Minun mielestäni pitäisi esimerkiksi viimeinkin päättää onko Jumala olemassa vai ei. Demokratiassa kun elämme, asia selviää äänestämällä. Sääntö numero yksi on, että tuloksen pitää olla sitova, ja että voittajapuolueen tahto ja näkemys toteutetaan läpikotaisesti yhteiskunnan rakenteissa. Niinpä Jumala-puolueen voittaessa perustuslakia sorvattaisiin meilläpäin Raamatun ohjeiden mukaan. Entä kuka saisi päättää, miten Raamattua ja muita pyhiä tekstejä tulkitaan? Kuka ymmärtää rivien väliin piilotetut perustukset? Asialle pitäisi laittaa joukko runoanalyytikoita. Kuulostaako epäilyttävältä? Joka tapauksessa lopputuloksella olisi vaikutusta muuhunkin kuin kauppojen aukioloaikoihin.

Jos valitsemme, että Jumalaa ei ole, eli vakuuttuneiden skeptikkojen puolueen, maastamme tulisi uskottavuuden nimessä kitkeä olemattomaan perustuvat näkyvät ja näkymättömät asiat. Kirkot purettaisiin, mutta mitä hautausmaille tehtäisiin? Entä risti-symbolille? Entä pitäisikö uskonnon johdattamina syntyneet ihmiset kitkeä maastamme? Esimerkiksi Lapissa uskonmies Lars Levi Laestadius oli aikoinaan saarnannut lisääntymisen puolesta ja alkoholia vastaan. Kansa hurahti ja täytti maan.

Ei, enemmistön diktatuuri ei toimi. Valitaanko sellainen yhteiskuntajärjestys, jossa yksi puolue edistää yhtä todellisuudentajua, ja pyritään sulattamaan maailmankuvat yhteen? Kuulostaa järkevältä.

Mutta mitä jos mukavuudenhalussamme valitsemme puolueen, joka käyttää päättämättömyyttämme hyväkseen, joka kykenee piirtämään eteemme laajimman valintojen kirjon? Kuvitelkaamme vaikka puolue, jonka iskulauseet ovat seuraavat:

Työväen asialla! Nyt tarvitaan talkoohenkeä! Yritysten kannattavuus paranee työväkeä irtisanomalla! Puhalletaan yhteen hiileen! Leipäjonossa seisoskelijoiden sosiaaliturvaa pitää alentaa! Yhdistysten talkootyö pitää saada veronalaisiksi! Suomessa kenenkään ei pidä alistua alle 35 euron tuntipalkkaan! Vapaat markkinat! Ilmaston puolesta! Lisää veroeuroja yritysten pelastamiseen! Suomalaisen taiteen puolesta! Kaikille oikeus kahdeksaan polttomoottorikulkuneuvoon! Nyt tarvitaan talkoohenkeä! Musiikki ilmaiseen jakoon nettiin!

Jotta ideologioiden kestävyyttä voidaan testata, niiden kannattajat pitäisi asuttaa omille eristetyille alueilleen. Esimerkiksi edellä mainittu puolue pitäisi ilmastojulistuksensa takia siirtää kuplahallin suojiin.

Mutta humaanisuuden nimissä voisi kaikille kansalaisille, ennen kuin he sitoutuvat henkensä kaupalla mihinkään ulkoa saneltuun ohjelmaan, antaa mahdollisuus tutustua sisäisiin ristiriitoihinsa, vaikkapa työntämällä heidät taiteen ja tieteen maailmoihin.

Sisällys

1 Elämä ja kuolema Valintatalossa
Pääkirjoitus | Mark Mallon
5 Kuva | Sanna Saastamoinen
6-9 oi aivan tappura ilta,
Runoja | Maaria Pääjärvi
10 Kuva | Sanna Saastamoinen
11 Runous on periaate joka hylkää tai hyväksyy Ipomean
Uuden Itämaan nouseva runoilija | Maaria Pääjärvi
· Kirjoittaessa tapahtuu jotain, jokin yllätys, sana näkyy, ei vain kuulu tai säteile.
12 Kuva | Sanna Saastamoinen
13-16 Polaris
novelli | H. P. Lovecraft | suom. Tuukka Hämäläinen ja Mikko Ahokas
18 H. P. Lovecraft 1890–1937 | Kuva
19–23 Vaeltaja unien portilla – H. P. Lovecraftin elämä ja kirjoitukset
Tuukka Hämäläinen
· Nuoren Howardin elämästä olisi paljonkin kerrottavaa. Riittää kun mainitaan hänen vanhempiensa kuolleen mielisairaalassa ja Lovecraftin viettäneen lapsuutensa Providencessa.
24–26 Kutunluu ja Suomen H. P. Lovecraft
Tuukka Hämäläinen
· Haastattelussa filosofi ja kirjailija S. Albert Kivinen
28–29 Syntymäpäiväruno : 33
Kristian Blomberg
31–36 Punaisen planeetan asutushistoriasta
Tiedeviilto | Tiina Raevaara
· Pian alkoi löytyä näkijöitä valonvälähdyksille, vehreille puutarhoille, jopa Jumalan nimelle, joka oli kirjoitettu marsperään valtavin kirjaimin ja hepreaksi.
38–42 Lintu ja taikuri
Satu | Kristiina Puukari
· Satukilpailun voittaja oli tuomariston mielestä monikerroksinen ja symboliikaltaan kaunis.
38–42 Satunnaisia satumaisia
Kuvia | Sanna Saastamoinen
43 Iltasadut eivät nukuttaneet tuomaristoa
Iltasatukilpailun satoa
44–50 Satuja
Paula Berg, Renna Ali, Anissa Uusikangas, Sarri Nironen ja Säde Loponen
51–52 Kuvia | Sanna Saastamoinen
53 Löytyykö nuorilta lukufiilistä?
Mediamankeli | Tiina Raevaara
54–55 Autoilu on lähtemistä
Haastattelussa esikoiskirjailija Jukka Sakki | Martti Linna
56–58 ”Opetus on yksi runouden muoto”
– ja muita Ide Hinzen kynää pakenevia runokäsityksiä | Aleksis Salusjärvi
· Jos kokija ei ymmärrä teosta, vika ei ole selityksen puutteessa, vaan joko teoksessa tai kokijassa.
60 Ide Hintzen äänirunouskurssin jälkipuintia
Keskustelun vuoksi | Olli-Pekka Tennilä
· En usko että semantiikasta voi poistua.
62–67 Kymmenen kirjaa jotka muuttivat mieltäni
Kirjalliset katuvalot | Leevi Lehto
· Sitten on ”tärkeitä” kirjoja, sellaisia jotka jotenkin muuttavat tuota lukutapaa. Ne ovat harvinaisia, ja oikeastaan tärkeimmät niistä aiheuttavat pienen tyhjyyden: mitä minä nyt enää luen?
68–69 Särön Viisaiden Neuvosto
Toim. Tuukka Hämäläinen | vastaajina neuvostossa Teemu Manninen ja Hinni Aarninsalo
70 Kuva | Sanna Saastamoinen
71–75 Runoja
Jarkko Tontti
77 Särön tekijät esiin: Markku Aalto
78 Kuva | Sanna Saastamoinen
79–80 Ilmoitushinnat | tilaa Särö | mukana Särössä | Särö kiittää